Vielä aamulla luulin, että kaikki etenee oppikirjan mukaan ja Giza synnyttää pentunsa normaalisti meidän makuuhuoneessamme. Toisin kuitenkin kävi.
Kiss-pentuja synnyttäessään Giza oli pysynyt tyynen rauhallisena koko ajan. Tällä kertaa Giza oli alusta asti huomattavasti levottomampi. Kun pentuja ei vielä puolen päivän aikaankaan alkanut kuulua, soitin eläinlääkärille. Eläinlääkäri arveli kalkkipistoksen riittävän ja pyysi meitä käymään kolmen maissa. Giza näytti kuitenkin jo niin tuskaiselta, että menimme eläinlääkärille kahdeksi. Odotushuone oli täynnä porukkaa ja meidät ohjattiin takahuoneeseen odottelemaan. Jonkun ajan kuluttua pääsimme röntgeniin. Röntgenkuvasta selvisi, että Gizan kohtu oli kiertynyt. Tarvittiin keisarinleikkaus ja äkkiä. Ehdin vilkaista röntgenkuvaa sen verran, että näin pentuja olevan vaikka kuinka monta. Tuli tietysti kauhea paniikki Gizan selviytymisestä, entä jos tila on edennyt jo niin pitkälle, että menetän pentujen lisäksi vielä Gizankin?! Kellään muulla ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä leikkauksen valmistelun kanssa, itsestä jokainen minuutti tuntui tunnilta. Siinä ehti miettiä asioita ja syytellä itseään, kun ei ollut tuonut Gizaa eläinlääkärille jo aamulla. Vaikka mistäpä tällaistakaan taas olisi voinut ennalta arvata. Odotteluaika tuntui ikuisuudelta. Noin neljältä iltapäivällä Giza leikattiin. Pidättelimme hengitystämme takahuoneessa. Hetken kuluttua leikkaussalista alkoi kuulua pentujen parkumista ja hoitajat kiikuttivat pentuja meille kuivattaviksi. Pentuja oli kuusi, kaksi urosta ja neljä narttua! Eläinlääkäri tarkisti, että pennut ovat kunnossa, ja ettei niillä ollut kitalakihalkiota, kannuksia tai muuta sellaista. Eläinlääkäri selitti, että kohdun toisessa sarvessa oli ollut neljä pentua ja toisessa kaksi ja että kohdun vasen sarvi oli päässyt kääntymään kaksinkerroin. Giza oli siis yrittänyt ponnistaa normaalisti, mutta kierre oli estänyt pentua syntymästä normaalisti. Hyvä uutinen oli se, ettei yhdenkään pennun istukka ollut ehtinyt irrota. Lisäksi Gizan kohtu pystyttiin säilyttämään, koska kiertynyt osa ei ollut kärsinyt hapenpuutteesta. Hoito-ohjeet, kipulääkereseptin ja antibiootin saatuamme kannoimme Gizan ja pennut autoon. Onneksi olin varannut pennuille sentään laatikon, vaikka vaan sitä kalkkipistosta mentiin alun perin hakemaan. Paaperotkin pääsivät ekalle autoajelulleen vähän aiemmin, kuin olin alun perin suunnitellut.
Vasta kotona aloin katsoa tarkemmin, millaisia pampuloita sieltä oikein oli tullut. Kolmella pennuista näkyi olevan kokokaulus, kolmella taas ei ollut kaulusta ollenkaan, vain pieni valkoinen kuvio niskassa. Kokonaan tai osittain musta etujalka näytti taas olevan Mikki-ukilta perittyä. Ensitöikseni leikkasin pitkinä ja nihkeinä roikkuneet napanuorat lyhyemmiksi. Sidoinpa ennen leikkausta pätkällä ompelulankaakin, vaikka ei todella olisi tarvinnut. Seuraavaksi punnitsin pennut. Kaikki pennut painoivat 400 g tai yli. Giza oli vielä aika tokkurassa, joten tein pennuille emonmaidonvastiketta. Tilkan vastiketta juotuaan pennut hakeutuivat jo nisillekin hanakammin ja vähitellen myös Giza tokeni. Mahtoi Gizakin hetken ihmetellä, mitä on tapahtunut, kun pentulauma makaa vieressä, eikä sillä itsellään ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten pennut ovat siihen tulleet. Myöhemmin illalla Giza hoiti pentujaan jo täyttä päätä. Huh huijakkaa, mikä päivä!
Giza ja pennut
Ilo
Kaveri
Lady
Hely
Toivo
Onni
