Pennuilla ikää kolme viikkoa! Tänään kotimme ovet avautuivat virallisesti pennunkatsojille ja muille innokkaille ihailijoille. Ensimmäinen pennunkatsoja kävikin heti iltapäivällä. Pennut suhtautuivat vieraaseen tuttavallisen iloisesti, ei haitannut vieraus. Ovathan pennut tavanneet vieraita ihmisiä jo aiemminkin, kun muutamat lähipiirin ihmiset ovat käyneet pentuja kuikuilemassa ja silittelemässä.
Nyt nuo nimet sitten on ja pysyy. Laitoin nimittäin pentueilmoituksen Satulle allekirjoitettavaksi. Kennelliittoon se ehtinee keskiviikoksi. Ja kun rekisteritodistukset tulevat noin kolmessa viikossa, ehdin juuri ja juuri silmäpeilauttaa ja mikrosiruttaa pennut ennen luovutusta. Tiukille menee!
Illalla oli vuorossa matolääkeshow. Olin ajatellut, että Axilurilla madottaminen sujuu ihan tuosta vaan. Painon mukainen annos tablettimurskaa vaan ruoan sekaan ja sillä selvä. Tahnamainen matolääke kävi kyllä mielessä, mutta päädyin kuitenkin Axiluriin, koska se on paljon laajakirjoisempi. Urakkaa aloittaessani aloin miettiä, että mitä jos pennut eivät syökään omaa ruoka-annostaan kokonaan ja myös matolääke jää syömättä. Syöminenkin yleensäkin on vielä niin uusi juttu pennuille. Ehkä onkin paras, jos annan matolääkkeen suoraan suuhun. Eikun vaan pentu syliin, jauhetta kostutetun sormen päähän ja sormi suuhun. Kaipa edes osa matolääkkeestä tuli niellyksi, mutta kyllä sitä lenteli muuallekin. Sitten sama lopuille viidelle pennulle. Huomenna ja ylihuomenna annan lääkkeen kyllä jotenkin muuten. Lopuksi pennut söivät purkkiruokaa paljaaltaan ja joivat vastiketta päälle. Ja jokainen söi oman annoksensa loppuun. :)
Pennut erot luonteissa ja ulkonäössä näkyvät päivä päivältä selvemmin. Pentueen nartut ovat ensinnäkin selvästi uroksia tomerampia. Eivät Toivo ja Onnikaan kyllä mitään nyhveröitä ole, kyllä ne kampoihin osaavat laittaa, jos joku nartuista tulee niille ärisemään. Harvemmin ne kuitenkaan ovat aloittamassa isottelua. Enemmänkin ne leikkivät leluilla tai mittelevät keskenään. Kaikki pennut ovat erittäin kovia leikkimään ja pennun silmissähän kaikki näyttää suuhun ottamisen arvoiselta. Onni, Toivo ja Ilo haluaisivat aina minut nähdessään kiivetä syliin. Hirveästi pitää kurotella ylöspäin ja nuolla korvat ja suu, jos vaan yltää. Kyllä Hely, Lady ja Kaverikin ottavat ihmiseen kontaktia, mutta useimmiten niillä on mielessä leikki, ei niinkään sylissä oleilu. Jokainen pentu on omalla tavallaan ihana persoona, ja tiedän jo nyt, että suru tulee puseroon, kun ne lähtevät maailmalle. Onneksi suurin osa on jäämässä tähän lähialueelle, ja kaukaisimmankin kuulumiset ovat vain puhelinsoiton päässä.
Loppuun vielä 3-viikkoiskuvat:
Loppuun vielä 3-viikkoiskuvat:
Ilo
Kaveri
Lady
Hely
Toivo
Onni
